— Nikias puhukoon!
— Perikles, alkoi vastatullut epäröiden. Ystävääsi, meidän ystäväämme, Athenan ja Hellasin ylpeyttä, Fidiasta syytetään…
— Ole vaiti!
— Syytetään… mikä häpeä… siitä että… en voi sanoa sitä itkemättä…
— Sano!
— Fidiasta syytetään kullan kavaltamisesta Athenan patsaasta.
Sen hiljaisuuden, joka nyt syntyi, katkasi ensin Perikles:
— Fidias peittää kasvot viittaansa, hän häpeää Athenan puolesta… Mutta vannokaamme kuitenkin jumalain ja manalan kautta Fidias syyttömäksi.
— Me vannomme! huusivat kaikki yhtenä miehenä.
— Minä vannon myös! sanoi Nikias.