Nyt hän havaitsi Aspasian olevan läsnä ja ojentaen itsensä suoraksi hän sanoi levollisesti ja arvokkaasti:

— Sano ystävättärellesi että hän lähtee.

— Hän lähtee ja minä seuraan.

— Aivan niin! Sillä nyt, Periklesini, on irtaantunut viimeinen side, joka on meitä toisiimme sitonut! — Hyvästi!

— Hyvästi, vaimoni!

Ja kääntyen Aspasian puoleen sanoi Perikles:

— Anna minulle kätesi, puolisoni!

— Tässä käteni!

Sureva äiti vitkasteli.

— Me tapaamme toisemme kerran kaikki, eikö totta; ja silloin ystävinä, sinä, hän ja poikamme, joka on käynyt edellä valmistamaan tilaa sydämmille, elämän ahtaitten lakien erottamille.