* * * * *
Perikles ja Sokrates kulkivat plataanikäytävässä hemicykelin alapuolella ja keskustelivat.
— Fidias on julistettu syyttömäksi varkauteen, mutta vangittu valtion jumalain häpäisemisestä.
— Vangittu? Fidias!
— Väitetään hänen kuvanneen Athenan kilpeen minut ja itsensä.
— Siinä on kansa, joka kaikkea suurta vihaa. Anaxagoras maanpaossa, koska hän oli liian viisas; Aristides maanpaossa, koska hän oli liian oikeuden mukainen, Themistokles, Pausanias… Mitä olet tehnytkään, Perikles, kun annoit kansalle vallan?
— Mikä oli oikein ja oikeudenmukaista! Minä kyllä kukistun omaan miekkaani, mutta kunniallisesti. Minä vaellan ympäri ja kuolen pala palalta kuten Athenakin. Tiesimmekö, että koristelimme patsastamme kuolinsaattoa varten, että kudoimmekin käärinliinoja; tiesimmekö, että hautauslauluja meidän murhenäytelmän sepittäjämme lauloivatkin?
— Athena kuolee, no niin. Mutta miten?
— Spartan kautta!
— Mikä on Sparta?