— Se on Herakles, nuija, jalopeuran vuota, raaka voima. Me Athenalaiset olemme Theseusin poikia heraklideja vastaan, dorialaiset jonialaisia vastaan! Athena kuolee Spartan kautta, mutta Hellas kuolee itsemurhaan.
— Luulenpa että jumalat ovat meidät hyljänneet.
— Se on minunkin luuloni, mutta jumaluus elää.
— Tuolla tulee Nikias, turmaviestin tuoja.
Nikias tuli todellakin, ja nähdessään kysymyksen kummankin kulkijan katseessa ja silmäyksissä, vastasi hän kysymystä odottamatta:
— Agoralta!
— Mitä uutta Agoralta?
— Kansankokous etsii apua makedonialaisilta.
— Miksi ei persialaisilta? No niin, loppu on siis lähellä. Etsivätkö he apua viholliselta? Barbareilta, makedonialaisilta, jotka väjyvät meitä kuin jalopeura vuorella. — Mene, Nikias, ja sano että Perikles on kuolemaisillaan. Ja pyydä heitä valitsemaan arvokkaimman hänen jälkeläisekseen! Ei arvottominta! Mene, Nikias, mutta mene pian!
— Minä menen, sanoi Nikias, mutta lääkäriä hakemaan! Ja hän meni.