— Ei, Aspasia, saneli Sokrates; minä neuvoin luopumaan Sicilian retkestä, Nikias neuvoi samoin, astronomi Meton neuvoi, mutta sen täytyi tapahtua. Alkibiades oli hankkinut itselleen suotuisan orakelivastauksen Ammonin temppelistä.
— Uskotko orakeleihin, Sokrates?
— Uskon ja en usko! Minulla on oma haltijani, kuten tiedät, joka varottaa, mutta ei milloinkaan kehota; se neuvoo, mutta ei käske. No niin tämä sisäinen ääni on sanonut minulle: Hellas ei ole maailmaa valloittava!
— Onko sen Rooma tekevä?
— On, mutta toiselle!
— Tiedäthän, että Periklesin suuri aatos oli eheä Hellas, kaikkien valtioitten yhteisyys…
— Se oli Periklesin toivo, mutta jumalain tahto oli toinen. Alkibiadesin unelma Hellasin maailmanvallasta oli myös suuri, mutta jumalain unelmat ovat suurempia.
— Mitä luulet Kleonin kuoleman tuottavan Athenalle?
— Ei mitään! Kleonin jälkeen tulee Anytos. Kleon on ijankaikkinen, sillä Kleon on aatoksen nimi!
Protagoras, hiukan raukeana ja vanhettuneena, näkyi sisäpihalla.