— Niin, ja häpeällisesti pötkin pakoon, kuten tiedät.
— Olen kyllä lukenut sellaista jossain runossasi, mutta totta se ei liene, vaan olet itseäsi panetellut.
— Olenko? Ehkä! Ainahan sitä lörpöttelee runoillessaan.
— Sinä runoilija, muistatko että Athenassa kysyit minulta, oliko se vaikeata? Miten sitten johduit kirjoittelemaan?
— Tarvitsin rahoja!
— Nyt taas panettelet itseäsi. Jos kaikki rahaa tarvitsevat kärkkyjät osaisivat kirjoitella, niin olisipa maailma täynnä runoilijoita.
— Ehkäpä ei siis ollutkaan asian laita niin! Mutta puhuppa nyt itsestäsi! Aeneisistäsi!
Virgilius synkistyi:
— Siitä en halua puhua.
— Onko se valmis?