PROFESSORI. Kunnioitusta naiselle, Hultman! Kunnioitusta!
HULTMAN. Kunnioitusta lapselle, kunnioitusta palvelijalle, kunnioitusta minulle, ei ketään kohtaan epäkunnioitusta, huutavat kaikki, mutta kaikki kuitenkin epäävät kunnioituksensa.
PROFESSORI. Misogyn! Hultmau on naisvihaaja.
HULTMAN. Olkoonpa, vaikka vain toinen puoli on totta, kuten tavallista… Kas, tuolta tulee tohtori Svedenhorg hameväkensä kanssa.
PROFESSORI. Suuren Polhemin tytär, Emerentia!
HULTMAN. Keimaileva, ylpeä hupelo, joka on vannonut saavansa kuninkaan jalkojensa juureen, sentähden että ylioppilaat ja vänrikit tanssivat hänen pillinsä mukaan.
PROFESSORI. No, eikös, vai…! Mutta onko sulhaspojalla aavistusta morsiamen korkealle tähtäävistä suunnitelmista?
HULTMAN. Svedenborgilla? Eikä! Hän on kuuro ja sokea, kuten kaikki rakastuneet… Kas, siinä he ovat!
(Professori ja Hultman vetäytyvät telttaan oikealle).
(Svedenborg ja Emerentia tulevat oikealta lehtokujasta).