"Vieläpä yhtä mittainen sellainen; koko membraani oli tärveltynyt piamater'iin saakka."
"Älä puhu, lopeta jo."
"Oletko sinä herkkätuntoinen, senkin vikurivarsa!"
Kun he menivät syömään illallista ja kulkivat läpi ison salin, pysähtyi amanuenssi osoittaen tyhjää pöytää, joka oli vasta leikkauksenalaisen keski-ikäisen miehen ruumiin oikealla puolella.
Tyhjällä pöydällä oli vielä veitsi korko-ommellun, kruunatuilla nimikirjaimilla varustetun lakanan vieressä.
"Siinä makasi vanha Tönnes viimeksi ennenkuin mustat miehet veivät hänet", sanoi hän.
He söivät kauan illallista ja joivat paljon; sitte seurasi joukko amanuenssia kotomatkalle. Kun he tulivat jonkun matkaa Puutarhakatua pitkin, lakkasi lumi äkkiä narisemasta, maa oli musta ja pehmeä ja he tunsivat sieramissaan kuusenhavun tuoksua. He olivat surutalon ulkopuolella; hänen huoneestansa loisti valkea.
"Nyt istuu siellä äiti ja itkee", muistutti joku.
"Kukas muu?"
"Hm!"