"Vai niin, sinä loukkaat suurta miestä, kiitä Luojaasi, että olet sairas, muuten sinä saisit kelpo selkäsaunan."
"Hän ei ollut suuri sen vuoksi että hän oli arvoton."
"Etkö sinä häpeä, sinä et tiedä, että minä olen Boströmin kannattaja."
"Niin. Sitä te olette kaikki, mikset siis sinäkin. Oi, sinä suuri aikakausi, joka kallistut hautaasi, tarvittiin viisaustieteen professori, jotta voitaisiin vietellä nuorisoa käymään kirkossa; sinä suuri aika, joka pilkkasit sitä aikakautta, jolloin jumaloitiin järkeä. Sinä poljit alas järjen ja asetit valtaistuimelle moukkajärjen! Oleminen on samaa kuin olla tunnettu — aivoissa kihelmöi suuren ajatuksen tullessa. Hyvää yötä! Sammuta valo!"
Hoitajatar ja Boströmin kannattaja neuvottelivat ja he sopivat siitä, että asetettaisiin kylmiä kääreitä potilaan pään ympäri.
Claris Majorum exemplis.
Nykyään autioksi jätetyssä ritarihuonesalissa oli hyvin vilkasta. Kaksi pesurouvaa kulki siellä pyyhkien tomuja, pyyhkivät vanhaa aatelista tomua, jättöä aina vuodelta 1865, jolloin sen pudistivat jaloistaan innostuksen valtaamat, jalkoja kolkuttavat ylimykset, siellä oli korkeakreivillistä tomua, mikä oli lähtenyt sinisestä verasta, kun valtaherrat vääntelivät tuskissaan penkeillä, oli siellä vapaaherrallista, hienoimman univormuveran tomua, mutta siellä oli aatelitontakin kirjuritomua, mikä oli kehnätty mustista ponsuureista puhumattakaan lehterillä olevasta tomusta, sillä sinne eivät pesurouvat vielä olleet ehtineet.
Maamarsalkan norsunluinen tuoli oli tyhjä, pöydällä oli nuija ja joku painos sukukirjaa; näytti siltä kuin olisi pidetty huutokauppaa. Tuolin takana seisoi Kustaa Aadolf (toinen) luoden tyhjiä marmorikatseita yli salin aina Ehrenstrahlin tekemiin kattomaalauksiin saakka.
Mutta aurinko paistoi päätyakkunoista ja loi uudistavan loiston pohjanpuolisiin kilpiin.
— Kummallisia tapeettia nuo, sanoi nuorempi pesurouva, sillä hän ei vielä tiennyt paljon elämästä.