— En, minä en hauku jaloja eläimiä, ne potkivat. Mutta minä haukun jäniksiä, pyitä ja muita pikku eläimiä minkä vain kynnelle kykenen.
— Hyvä! Tosin en ole koskaan ampunut harjaajan haukkuessa, mutta se on uutta ja se saattaa huvittaa minua.
— Puhaltakaa torviin torvenpuhaltajat, ja satuloi ratsu, tallimestari!
Päivällisen aikaan oli kuningas ampunut kolme jänistä ja hän oli hyvin iloinen. Maunu harjaaja kutsuttiin kuninkaan puheille vastaanottamaan palkintoa.
— Tahdotko sinä kultaa vai kunniaa? Valitse, sillä sinä et voi saada molempia!
— Tahdon kunniaa, Teidän Majesteettinne.
— Polvillesi, koira!
Maunu harjaaja lankesi polvilleen, sai pampusta kolme iskua olkapäähän ja nousi pystyyn aatelismiehenä.
— Sinulla pitää olla vaakunassasi kolme koiranpäätä muistoksi erinomaisista ansioistasi, mutta kypärän sijaan saat kolme riikinkukon sulkaa, sillä sinun turhamaisuutesi oli suurempi kuin ahneutesi. Olet vapaa, Maunu Hund; mene, lisäänny ja täytä maa!
Nyt oli Maunu aatelismies. Nyt piti hänen ostaa itselleen varustus kilpineen, miekkoineen ja hänen täytyi ajaa vaunuissa. Mutta hänellä ei ollut kultaa. Hän koitti äsken hankkimansa luoton avulla perustaa saapasmustetehtaan, mutta joutui tappiolle kilpailussa. Hän sai kärsiä kaikki nöyryytyksen asteet ja palasi lopulta entiseen paikkaansa ja rupesi kenraalikenttäväenpäällikön harjaajaksi. — Mutta nyt oli hän naimisissa ja hänellä oli lapsia, pieniä aatelislapsia ja niitä piti kasvattaa säädyn mukaan, mutta se ei ollut helppoa. Poika yleni kersantiksi, sai eron mestermannin arvonimellä, meni naimisiin, ja ylläpiti nimen jatkuvaisuutta.