Hän häpesi, mutta hän jäi odottamaan, hän seurasi heitä ravintoloihin, hän hurjasteli, juopui ja vietiin kotiin. Mutta hän näki niin kaunista unta ja heräsi hämmästyneenä, hän makasi omassa sängyssään ja hänellä oli lakanat — ihan puhtaat lakanat ensi kerran kuuteen viikkoon. Kuka oli toimittanut ne hänelle.
Sitte valtasi hänet tuska! Hän oli ollut juopottelemassa ravintoloissa ja oli hurjastellut eilen; hän oli tuhlannut kymppinsä; hän oli syönyt hummeria; hän oli juonut curacaota. Hän oli ollut panttilainaajattaren luona ja oli joutunut ryövärien käsiin.
Hän loi katseen päänalaista kohden; siinä oli tuolilla tulitikut, kynttilä — pullo, vesipullo, portinavain; avattu käärö "Hoppet" kartuusia ja hänen kymppinsä; kaikki tuolille järjestetty huolellisesti.
Mutta oli hänellä pahempiakin kolttosia, silloin kun ruoka loppui eikä hän kehdannut mennä lainaamaan. Hän näki silloin nälkää, mutta hän luki, luki lakkaamatta eikä koskaan — laimiinlyönyt luentoa tai kollegiota.
Kerran tavattiin hän pyörtyneenä sängyllään maaten Fysiikkansa vieressä, jonka hänen piti tenttiä seuraavana päivänä. Hän ei ollut syönyt 48 tuntiin.
Kuitenkin oli hän suorittanut medikofiilitutkinnon ja haki Linnaväensairaalan alilääkärin paikkaa, siellä saisi hän vapaan asunnon sekä 60 riksiä palkkaa lukukaudelta. Hänen hakemuksensa hyväksyttiin, ja hän teki ensimäisen sairastarkastuskäyntinsä, mutta putosi lattialle, kun hän näki nivelnyrjähdystä asetettavan sijoilleen. Kenttälääkäri astui samassa huoneeseen ja hämmästyi suuresti nähdessään pienen ihmisen makaavan lattialla kalpeana ja kylmää hikeä hikoillen: hän nosti poikaraukan lattialta ja kysyi säälivästi: pikku poikani, kuka sini olet?
"Minä olen Linnaväen alilääkäri sekä kenttälääkärikunnan jäsen."
Pienelle raajarikkoiselle ei tahdottu selittää, että erehdyksestä oli tehty rikos ohjesääntöä vastaan ja hän sai jäädä lukukauden loppuun. Kukaan ei tiennyt, että hän oli kyttyräselkäinen!
Sitte tuli hän taas Upsalaan ja kävi sairashuoneella; mutta hänen kävi yhä vaikeammaksi toimiskella. Mutta hän hoiti sentään tointansa. Hän oli aikaisin aamulla liikkeellä ja toimitti tehtävänsä niin, että hän oli työssä kello 9.
Kevät oli tullut, ja toverit olivat eronneet eri tahoille. Toiset olivat lähteneet varusväen harjoituksiin, toiset toimiinsa maaseuduille, toiset taas kylpylaitoksiin. Hän oli yksin kaupungissa ja hän näki edessään kauhean suven Upsalassa, missä suvet voivat olla sietämättömiä.