Illan tullen meni hän meripaviljonkiin ja hänellä oli mielestään ikävä niin, että hän meni heti kotiin ja päätti viettää osan aamupäivästä puutarhassa.
Hän nousi ajoissa seuraavana aamuna ja ajoi partansa! Hän aukaisi ikkunan ja hengitti maakuntaruusujen tuoksua ja kuunteli erinomaisen tarkkaavasti uunilintujen säkeitä; hän sitoi kauvan kaulaliinaansa, kiilloitti kynsiään, otti hattunsa, keppinsä ja meni, mutta kohtaa ovessa pikentin, joka rientää henki kurkussa: potilas oli pahasti sairastunut.
Kahtena päivänä istui hän sairaan luona ja kolmantena sai hän matkustaa kaupunkiin ilmoittamaan kuolintapauksesta sekä samalla pyytää päästä vapaaksi toimestaan.
Juuri nyt kun viinirypäleet olivat kypsymäisillään ja daaliat olivat puhkeamaisillaan, täytyi hänen jättää paratiisi ja palata Upsalaan näkemättä puutarhurin tytärtä, sillä hänet kai hän oli nähnyt puutarhassa.
Hän pani tavaransa matkalaukkuun ja palasi Upsalaan. — — —
Toivorikas nuorukainen.
Osakunnan salissa oli hyvin vilkasta; klubimestari oli ottanut esille lipun teatterin vaatekammiosta, hänen piti ripustaa siihen suruharso; kirjastohuoneessa harjoittelivat laulajat: "Ma kuljen kohti kuolemaa", mustiin puetut osakuntalaiset istuivat ylt'ympäri pitkin seiniä sanomalehtiä lueskellen tai poltellen sikaaria; vahtimestari kantoi huoneeseen ison kypressiseppeleen pitkine, valkoisine silkkinauhoineen, niihin oli kultakapitääleillä painettu: Tovereilta. Olihan vaihdettu mielipiteitä, että siinä olisi pitänyt olla: Y:n Osakunnalta, mutta edellinen ehdotus oli hyväksytty.
Nyt alkoi Tuomiokirkon ylioppilaskello soida; tahtipuikolla napautettiin kirjastohuoneessa vasten nuottitelineitä, se kehoitti ensi bassoja kestävyyteen venykkeessä, kuraattori veti sormiin valkoiset hansikkaansa, lipunkantaja kiinnitti vyön varrelleen, sanomalehtienlukijat lähtivät liikkeelle ja pukeutuivat päällysvaatteisiin. Laulu lakkasi, ja osakunta kulki alas Puutarhakadulle hautaamaan osakunnan parainta päätä ja parainta toveria!
Oli kylmä tammikuun iltapäivä, jolloin aurinko pysyttelihe vielä jonkun minuutin taivaanrannalla.
Suruhuoneessa oli suuri murhe, sillä ainoa poika oli kuollut — isältä, äidiltä ja kahdelta pieneltä sisarelta. Kyyneleet olivat lopussa, ja huoneessa vallitsi painostava rauha.