— No, sitten mennään suoraa päätä sällien majataloon ja ilmoitetaan sinut asianomaisella tavalla oppilaaksi.
He kävelivät puheenjohtajan luo, joka otti Klaun vastaan sellaisella halveksivalla käytöksellä, että Steniltäkin rupesi kunnioitus tätä kohtaan horjumaan. Mutta hän otettiin oppilaaksi ja sen uuden arvon kunniaksi juotiin useampia oluthaarikkoja muutamassa kapakassa; illalla juopunut mestari hyväksyi hänet palvelukseensa. Yön makasi Sten pajassa.
Aamulla, kun Avemariaa soitettiin Mustainveljesten luostarissa, herätti Klaus Stenin kovasti tutistamalla.
— Laita tuli ahjoon ja herätä minut kun se palaa. Lepään vielä vähän.
Sten puhalteli ja lietsoi puolentunnin ajan ja kun hän vihdoin oli saanut ahjon hehkumaan, meni hän herättämään Klauta.
— Pane rauta tuleen ja herätä minut sitten kun se on punanen. Vetäsen vielä tässä pienen unen, virkkoi Klaus, ja kääntyi seinään päin.
Kun rauta oli tulipunainen, meni Sten herättämään Klauta.
— Tao sinä rautaa, tao se sormen hienoiseksi, sillaikaa kuin minä tästä nouseskelen, virkkoi Klaus haukotellen.
Sten meni pajaan, vaan nyt oli rauta mustaa. Hän polki palkeita ja sai sen taas punaseksi. Sitten otti hän sen pihtien väliin ja kantoi alasimella. Mutta ennenkuin hän ehti moukariin tarttua, oli se musta. Tätä kävelyä Sten jatkoi, kunnes väsyi. Silloin meni hän taas Klaun luo. Tämä kuorsasi ääneensä, pajanahan oli hän vetänyt päänsä päälle, ettei häntä päivän valo häiritseisi. Sten valitti kyvyttömyyttään. Klaus kävi kärsimättömäksi.
— Voipa piru kuinka olet tuhma. Etkö voi pidellä pihtiä toisessa kädessä ja moukaria toisessa.