— Ei niin, ei niin. Minkä muun tahansa, häntä ei. Kirkon ylevämpi tarkoitus, muistakaa sitä!

— Niin, niin, kirkon ylevämpi tarkoitus! Siis ainoastaan perintöoikeuden kumoamista varten ja saadakseen haltuunsa papiston tilukset vaatii kirkko tätä avioeroa, se ei siis ollutkaan synnin takia. Te pidätte siis ylevämpänä tarkoituksena toisen omaisuuden väkivaltaista anastamista. Hyvä, sen kirkon kanssa en minä tahdo olla missään tekemisissä. Pankaa minut pannaan: minä tulen pitämään kunnianani, että minut suljetaan tämän mainion kirkon yhteydestä. Pankaa minut viralta pois: ennenkuin olette kirjoittaneet erokirjan, olen minä jo niin kaukana, ett'ette löydä minun jälkiäni.

Herra diakooni, viekää terveiseni pyhälle isälle, sanokaa, että minä en suostu hänen likaseen tarjoukseensa, sanokaa, että ne jumalat, joita esi-isämme palvelivat, olivat paljo suuremmat, kuin nämä roomalaiset parittajat ja veronperijät; kertokaa hänelle, että tapasitte miehen, joka tulee pyhittämään koko jälellä olevan ikänsä käydäkseen ristiretkeä tätä paavillista kirkkoa vastaan, joka tahtoo uhrata ihmisiä elävältä, kuin pakanatkin tyytyivät ensiksi tappamaan uhrinsa. Ja nyt, herra diakooni, ottakaa kirkolliset ohjeenne ja laputtakaa tiehenne. Te olette näennäisillä "ylevämmillä tarkoituksillanne" olleet tappaa kaksi ihmistä yksin tällä paikkakunnalla, koko valtakunta huutaa kirousta teidän päällenne. Viekää minun kiroukseni mukananne, taittakaa niskanne matkalla, iskeköön teihin pitkäisen salama ja raastakoot teitä maantierosvot. Vaivatkoot teitä painajaisina pahat tekonne ja hävittäkööt ilkeät ihmiset teidän talonne ja tavaranne. Sillä minä suljen teidät ulos kaikkien rehellisten ihmisten yhteydestä, samoin kuin suljen itseni pois roomalaisen kirkon yhteydestä. — Ulos!

Diakooni ei viipynyt kauan pappilassa eikä Pietari herrakaan jäänyt sinne moneksi hetkeksi hänen jälkeensä. Sillä häntä odottivat hänen vaimonsa ja lapsensa koivikkokunnaalla, matkalla siihen uudisasuntoon, jonka Pietari aikoi perustaa metsien syvyyteen Vestmanlannin rajoille.

HYVÄN JA PAHAN TIEDON PUU

Kesäkuun aurinko paahtoi kuumasti Harmajain veljesten luostarin suvenpuoleiseen seinään; luostari sijaitsi sillä saarella, joka nyt kantaa Ritariholman nimen. Tuo eteläinen seinä oli rakennettu kivijalalle, joka oli pystytetty aivan vesirajaan rannalle. Seinässä oli ikkuna-aukko ja siinä makasi veli Franciscus ryntäillään, puoli ruumista seinän ulkopuolella. Hän antoi päivän makeasti paistaa ojennetuille raajoilleen ja katseli, miten piki suli lastukatolta ja tippui alas veteen; aina kun vesipisara räiskähti vedenkalvoon, hyökkäsi siihen salakkaparvi katsomaan, olisiko siitä syötäväksi, mutta eihän siitä ollut; vedenkalvoon muodostui vain joukko rasvaisia renkaita, jotka kimaltelivat kaikilta vesikaaren väreiltä. Tätä veli Franciscus katseli mahallaan maaten, päivän paahtaessa hänen ajettua päälakeaan. Mutta hänen selkänsä takana itse suuressa salissa istui pitkän pöydän ääressä kaksitoista nuorta munkkia, joiden piti kirjoittaa kaksitoista kappaletta erästä anekirjaa, sen mukaan kuin veli Franciscus heille saneli. Mutta veli Franciscuksella ei ollut kiirettä eikä nuorilla munkeilla myöskään, sillä olipa viljalti aikaa luostareissa tänä rappeutumisen aikakautena, jolloin papit ja ritarit taistelivat valtakunnasta ja voittaja aina oli valmis jättämään sen enintarjoavalle, etupäässä ulkolaiselle.

— Litteris, — saneli veli Franciscus aukosta Mälarille päin, niin kovalla äänellä, että salakat säikähtyneinä lähtivät kuin nuolet pakoon joka taholle.

— Emme kuulleet, vastasivat nuo kaksitoista kirjuria salista.

— Litteris… huusi munkki uudelleen käännähtämättä paikaltaan.

Nyt kitisivät hanhenkynät vasikannahkaa vastaan ja taas oli salissa kaikki äänetöntä sangen pitkän ajan. Mutta ulkopuolella luostariseinää vilkastui elämä. Pieni venonen lipui hiljalleen sen puomin reunalle, joka kierti Harmajain veljesten luostaria; venettä meloi eräs mustaveljesmunkki, jolla oli veneessään vesikippo ja onkivapa. Tultuaan puomin luo, sitoi hän venheensä paaluun kiini, pujotti lieron onkeensa ja viskasi sen veteen. Tämä huvitti veli Franciscusta suuressa määrin.