— Nykkiikö? kysyi hän. Mustaveljes katsahti ylös.
— Ka, päivää Frans, mitä sinä siellä teet?
— Me kirjoittelemme tätä siunattua anekirjaa niitä varten, jotka tulevat ilmiantamaan hussilaisia. Eikö teillekin ole laitettu tätä kesähuvitusta?
— On, siellä ne poikaraukat kirjoittelevat minkä ehtivät, vaan minä luikahdin vesille. Onhan nyt niin kuuma, ettei pysy koossa.
— Pyh, kauhean kuuma! — Inspecturis — huusi hän saliin päin kun kuuli sieltä kasvavaa kohinaa.
— Emme kuulleet! vastattiin sisältä.
— Inspecturis — senkin kuurokorvat! Ettekö kuule, mitä minä sanelen. — Et sinä siinä ahvenia saa, melo tänne lähemmäs seinää, niin saat nähdä toisen metelin.
Mustaveli irrotti venheensä ja solautti sen puomin alitse sisäpuolelle, jääden aivan sen ikkunan alle, jossa veli Franciscus loikoili.
— Onko teidän kummisetä kotona? kysäsi onkija viskattuaan taas siimansa ulos.
— Ukko on Uplannissa häissä, on ollut siellä jo kaksi viikkoa ja häitä kestää kolme. Kyllä hän mahtaa olla komean näköinen, kun hän sieltä vihdoin koteutuu.