Puolta tuntia myöhemmin oli kirkko tyhjä. Vaan sen laattialla oli yltänään valkosia paperilappuja.
* * * * *
Kun Hannu iltapäivällä tuli kotiinsa, istui hänen sisarensa pienessä kamarissaan ja ompeli. Myymälä oli suuren anejuhlan johdosta suljettu, luukut kiini ja takassa paloi tuli.
— Niegels oli täällä, puhui sisar.
— Vai niin, vastasi Hannu. No mitä hän tahtoi?
— Hän oli hyvin pahoillaan, koska hän on menettänyt virkansa.
— Onko hän menettänyt virkansa?
— On. Kun julistukset nyt painetaan, on viisi raastuvan kirjureista joutunut joutilaiksi. On lyöty arpaa, kenen pitäisi erota ja arpa on määrännyt hänet. Mutta pahempi on, että hänen tuleva appensa on purkanut kihlauksen.
— Poika raukka! Ei niin hyvää, ettei se tuottaisi jotakin pahaakin.
Toisen leipä toisen kuolo.
— Niin, sinä olet ollut aina hyvä häntä kohtaan, senhän hän itse myönsi, kun kävi täällä lainaamassa sinun painolaatikkosi.