— Lainaamassa? Minun painolaatikkoni?
— Niin, hän sanoi sinun luvanneen.
— Minun?
Hannu meni nopeasti myymälään ja haki. Sitten tuli hän taas kamariin.
— En ole koskaan antanut hänelle lupaa. Kummaa, miten hän niin saattoi sanoa! Onneksi otti hän pienemmän.
— Niin, niin, minä varotin sinua luottamasta häneen. No, miltä näytti kirkossa?
— Loppu oli hyvä.
— Ehkä ei ole vielä loppua nähtykään?
— Missä on poikani?
— Hän on naapurissa leikkimässä.