— Minun sydämmeni tuskin myöntyy siihen, sanoi Niegels.
— Eihän nyt ole vielä monta tuntia kulunut anteeksiannosta, arveli
Franciscus.
— Heretkää lörpöttelemästä! virkkoi Martin. Aika kuluu ja huomenna hänen täytyy kukistua. Asiaan siis. Mitä on meidän kirjoitettava? Eikö hän elä yhdessä sisarensa kanssa? Hyvä, kirjoita siis: Hän elää yhdessä sisarensa kanssa.
— Mutta sehän on epäilyttävää, kaksimielistä, huomautti Niegels.
— Minusta se on kylliksi selvää. — Jatkoa vain. Hän on poistunut Varnhemin luostarista, siinä hän tietysti teki oikein, vaan kirjoita: Hän on ajettu pois luostarista ja nyt hän kostaa häväistyskirjoituksilla. Entä sitten? Eikö voi sanoa että hän on Hussilainen?
— Kyllä hän on Hussin kirjoituksia lukenut, vaan jos häntä sanoo
Hussilaiseksi, joutuu hän roviolle.
— Hyvä, siis kutsumme häntä Hussilaiseksi, se on hyvä sana. Mutta jott'ei näyttäisi siltä, kuin me tahtoisimme kostaa hänelle, on kansa ärsytettävä häntä vastaan, niin että se itse astuu ensi askeleen. Kirjoita että hänellä on kotonaan kerettiläiskirjoituksia ja että hän siellä harjoittaa noituutta.
— Mutta sehän on rumaa valetta, tuumi Niegels pureskellen kynäänsä.
Kansa hyökkää hävittämään hänen myymälänsä.
— Juuri niin. Harjoittaa noituutta siis. Kirjoita.
— Olettepa te kelpo väkeä, virkkoi Franciscus lämmitellen käsiään liekin edessä.