KUSTAA. Sinä et saa mainita Lutherin nimeä!
OLAVI (hetken mietittyään). Siihen en suostu!
KUSTAA. Menetkö ennemmin kuolemaan?
OLAVI. En! Mutta kuninkaani tarvitsee minua!
KUSTAA. Sinä et ole jalomielinen, Olavi, kun käytät hyväksesi minun onnettomuuttani! Puhu mitä mielit; mutta saat tyytyä, jos minä jälestäpäin peruutan siitä osan!
OLAVI. Totuudesta ei voida tinkiä!
KUSTAA. Kautta Jumalan! (Vaihtaa ääntä.) Tee kuten tahdot.
OLAVI (notkistaa polvensa). Saan siis sanoa kaikki.
KUSTAA. Saat.
OLAVI. Silloin ei elämäni ole kulunut hukkaan jos yhdenkään epäilyksen kipinän olen singonnut nukkuvan kansan sieluihin. On siis tuleva uskonpuhdistus.