KUSTAA (hetken kuluttua). On! (Vaitiolo.)
OLAVI (pelokkaasti). Miten käy uudestikastajien?
KUSTAA. Sinä kysyt sitä? Heidän täytyy kuolla!
OLAVI. Suvaitseeko teidän armonne erään kysymyksen?
KUSTAA. Sanoppas, mitä ne tahtovat nuo houkkiot!
OLAVI. Onnettomuus on siinä, etteivät oikein tiedä itsekään! Ja jos minä sen sanoisin — —
KUSTAA. Puhu!
GERDT (tulee kiireesti, näyttelee mielipuolta).
KUSTAA. Kuka sinä olet, joka uskallat tunkeutua tänne?
GERDT. Pyytäisin nöyrimmästi teidän armonne vahvistamaan tämän todistuksen oikeaksi!