KUSTAA. Odota vuoroasi!
GERDT. Minä kyllä voin odottaa, mutta vahti ei mieli odottaa minua. Katsokaas, minä karkasin vankeudesta, sillä siellä ei ole minun paikkani.
KUSTAA. Oletko sinä uudestikastaja?
GERDT. Minä osuin samaan joukkoon, mutta tässä on minulla todistus siitä että minä kuulun hulluinhuoneeseen, 3:s osasto, parantumattomia varten, koppi n: o 7.
KUSTAA (Olaville). Kutsu vahtimies!
GERDT. Ei, häntä ei tarvita, minä pyydän vain oikeutta ja vahtimies ei ole sen valvoja!
KUSTAA (silmää terävästi Gerdtiä). Etkö sinä ollut osallisena kaupungin kirkkojen häväisemisessä?
GERDT. Olin tietysti, sillä ei viisas ihminen voi tehdä semmoisia hulluntöitä! Me tahdoimme vain hiukan muuttaa kirkkotyyliä, sillä nähkääs, katto oli mielestämme liian matalalla.
KUSTAA. Mitä te oikeastaan tahdoitte?
GERDT. Ooh, me tahdoimme niin paljon, vaikkemme vielä ole ehtineet puoliakaan; niin, me tahdomme niin paljon ja niin pian vielä, ettei ajatus aina ehdi matkaan, ja siitä syystä se tulee vähän takaperoista! Niin ja sitten aiomme hiukan uusia kirkon sisustusta ja aukoa ikkunoita, sillä siellä haisi ummehtuneelta. Niin ja sitten tahdoimme vielä muutakin, mutta se saa jäädä toistaiseksi!