ÄITI. Se on arvotonta! Sinä lähetät hänet ilmoittamaan ettet ole minulle mitään velkaa, ettet tarvitse minua kauemmin! Oh, se on kovaa! (Menee.)
OLAVI. Mitä olet sinä sanonut, Kristiina?
KRISTIINA. En muista kaikkea, sillä siinä oli paljon sellaista, mitä en koskaan ole uskaltanut ajatella vaan mitä lienen uneksinut, silloin kuin isäni piti minua orjuudessa!
OLAVI. En ole tuntea sinua enää, Kristiina!
KRISTIINA. Tiedätkö, en enää ole itsekään tuntea itseäni.
OLAVI. Sinä olit epäystävällinen äitiä kohtaan!
KRISTIINA. Niin, niin kai olin! Eikö sinusta tunnu kuin olisin kovettunut, Olavi?
OLAVI. Käskitkö hänet pois?
KRISTIINA. Suo anteeksi, Olavi, minä en ollut hyvä häntä kohtaan.
OLAVI. Minun tähteni olisit voinut sanoa sanottavasi hiukan lempeämmin! Miksi et heti kutsunut minua?