KRISTIINA. Jos suvaitsette herjata poikaanne, tapahtukoon se hänen läsnäollessaan! (Menee ovelle, huutaa.) Olavi!
ÄITI. Olette jo niin viekas!
KRISTIINA. Jo! Olen varmaankin ollut aina, vaikka en tiennyt siitä, ennenkuin se oli tarpeen!
OLAVI (tulee). Äiti! Tervetuloa!
ÄITI. Kiitos, poikani, jää hyvästi!
OLAVI. Kuinka, menetkö jo? Tahdon pulua kanssasi!
ÄITI. Ei ole tarpeen. Tuo tuossa on sanonut kaikki! Sinun ei tarvitse osoittaa minulle ovea!
OLAVI. Äiti, Jumalan nimessä, mitä sanotkaan! Kristiina, mitä tämä tietää!
ÄITI (aikoo mennä). Hyvästi, Olavi, tätä en sinulle anna koskaan anteeksi!
OLAVI (piikittelee häntä). Älä mene; selitähän kuitenkin!