OLAVI. Mutta eihän se kuulu tähän.
AATELISMIES. Mikä osa tuloista on jääpä asianomaisille ja mikä osa on luovutettava hänelle valtakunnan tarpeisiin; että hengelliset virat — tässä on jotain joka varmaan kiinnittää teidän mieltänne — että hengelliset virat, ei ainoastaan korkeammat, vaan myös alemmat täytetään täst'edes yksinomaan kuninkaan suostumuksella, niin että —
OLAVI. Olkaa hyvä ja lukekaa se kohta, jossa puhutaan uskosta — —
AATELISMIES. Uskosta — — — siitä ei sanota mitään. Tosiaan, odottakaapas — "evankeliumia on tästä päivästä alkaen luettava kaikissa koulutuvissa."
OLAVI. Siinäkö kaikki?
AATELISMIES. Kaikki! Ei, sehän on totta! Minulla on sitä paitsi kuninkaalta erikoinen käsky teille, hyvin ymmärtäen, että koska kansa on kiihdyksissä näistä uudistuksista te ette millään muotoa saa järkyttää entistä järjestystä, ei poistaa messuja, vihkivesiä tahi muita menoja eikä muutoin panna toimeen mitään uusia vallattomuuksia, sillä kuningas ei aio tällä kertaa ummistaa silmäänsä teidän puuhillenne, niinkuin ennemmin, kun hänellä ei ollut valtaa menetellä toisin!
OLAVI. Vai niin! Entä uusi usko, jota hän sallii minun saarnata?
AATELISMIES. Sen tulee kypsyä verkalleen. Se tulee, se tulee kyllä!
OLAVI. Onko mitä muuta?
AATELISMIES (nousee). Ei, olkaa nyt vaan rauhassa, niin te vielä menette pitkälle. Oh! olin unohtaa parhaan! Herra kirkkoherra, minulla on kunnia onnitella teitä; kas tässä valtakirjanne! Kirkkoherrana kaupungin kirkossa ja 3000 taalerin tulot jo noin nuorena; totisesti nyt teidän kelpaa vetäytyä lepoon ja nauttia elämästä vaikkette pääsisikään sen pitemmälle. On kaunista päästä päämääräänsä noin nuorena. Minä onnittelen! (Menee.)