OLAVI (heittää valtakirjan lattialle). Tämän tähden olen siis taistellut ja kärsinyt! Valtakirjan tähden! Kuninkaallisen valtakirjan! Minä palvelin Belialia enkä Jumalaa! Voi sinua, sinä petollinen kuningas, joka myit Herrasi ja Jumalasi! Voi minua! joka myin elämäni ja elämäntyöni mammonalle! Taivaan Jumala, anna minulle anteeksi! (Heittäytyy itkien penkille.)
KRISTIINA ja GERDT. (Kristiina astuu esiin, Gerdt jää taustalle.)
KRISTIINA (ottaa valtakirjan maasta, lukee, lähenee iloisena Olavia). Olavi, nyt toivotan sinulle onnea, iloisella sydämellä! (Aikoo hyväillä Olavia, tämä karkaa pystyyn ja työntää hänet pois.)
OLAVI. Mene pois minun luotani. Sinäkin.
GERDT (astuu esiin). No, Olavi, usko —
OLAVI. Epäusko, aioit sanoa!
GERDT. Paavi on lyöty! Käymmekö pian keisariin käsiksi?
OLAVI. Aloimme väärästä päästä!
GERDT. Vihdoinkin!
OLAVI. Sinä olit oikeassa, Gerdt! Tässä olen nyt! Taisteluun! Mutta avoimeen ja rehelliseen!