GERDT. Sinä olet uneksinut lapsenunia tähän saakka!
OLAVI. Minä tunnen sen. Nyt tulee tulva! Nyt se saa tulla! Voi heitä ja meitä!
KRISTIINA. Olavi, Jumalan tähden, pysähdy!
OLAVI. Pois tieltä, lapsi! Tässä sinä uppoat tahi vedät minut syvyyteen!
GERDT. Lapseni! Mitä oli sinulla myrskyssä tekemistä!
KRISTIINA (menee). (Kellojensoittoa, riemuntaa, musiikkia ja rummutusta ulkona.)
OLAVI (menee akkunan luo). Minkätähden kansa riemuitsee?
GERDT. Sentähden että kuningas on toimittanut heille toukoriuvun ja soittoa tuolla pohjoisportin ulkopuolella.
OLAVI. Ja he eivät tiedä että hän on kurittanut miekalla eikä vitsalla.
GERDT. Tiedä? Jospa he tietäisivät!