OLAVI. Lapsiraukat! He tanssivat hänen pillinsä mukaan ja menevät kuolemaan hänen rumpujensa mukaan — pitääkö kaikkien kuolla, jotta yksi eläisi?
GERDT. Yksi kuolkoon, jotta kaikki eläisivät! (Olavi tekee hämmästystä ja inhoa osoittavan liikkeen.)
ESIRIPPU.
NELJÄS NÄYTÖS.
Huone Olavin äidin luona. Oikealla sänky uutimineen; siinä äiti sairaana. Kristiina istuu tuolilla, nukuksissa. Laurentius Petri kaataa öljyä yölamppuun ja kääntää tuntilasin.
LAURENTIUS (itsekseen). Sydänyö!… Nyt on ratkaisu käsissä! (Menee äidin vuoteelle ja kuulostaa.)
KRISTIINA (vaikeroi unissaan).
LAURENTIUS (herättää Kristiinan). Kristiina!
KRISTIINA (säpsähtää).
LAURENTIUS. Mene levolle, lapsi, minä jään valvomaan!