MARTTI. Mutta sehän ei ole mahdollista!
NIILO. Vaan jos?
MARTTI. Tjaa, silloin kai pääsisin taivaaseen kuten kaikki muutkin.
Tahtoisin vain pitää pienen selvityksen mestari Olavin kanssa ensin!
Näes, on olemassa hekkuma muita suurempi ja se on kosto!
NIILO. Mitä pahaa hän on sinulle tehnyt?
MARTTI. Hän on uskaltanut nähdä läpitseni, hän on paljastanut minut, hän näkee mitä minä ajattelen — oh!
NIILO. Ja siksi sinä vihaat häntä!
MARTTI. Eikö siinä ole syytä kyllin! (Ulko-ovelle koputetaan.) Joku tulee! Lue hitossa rukouksia! (Niilo lukea loruttaa edelläolevan värssyn. Ovi avautuu; kuuluu avaimen kilinää.)
OLAVI (tulee sekavan näköisenä).
ÄITI (herää). Isä Martti!
OLAVI (vuoteen ääreen). Tässä on poikasi äiti! Sinä et ilmoittanut minulle sairaudestasi!