WINDRANK. On maar!
KRISTIINA (kaatuu pyörtyneenä maahan).
WINDRANK (selvenee äkkiä, liikutettuna). Taivaan Jumala, se on varmaankin hänen vaimonsa! (lähenee Kristiinaa) Luulen että olen vienyt häneltä hengen. Hannu, Hannu! Nyt voit mennä hirteen! Kuka käski sinun mennä suurten ihmisten joukkoon! Tännepäin, tänne, auttakaa — täällä on muuan vaimo raiska!
OLAVI (häntä kuljetetaan sotilaiden välissä, jotka kantavat soihtuja. Huomaa Kristiinan, riistäytyy irti ja lankeaa polvilleen hänen luoksensa). Kristiina!
KRISTIINA. Olavi! Sinä elät! Menkäämme kotiin täältä!
OLAVI (murtuneena). Myöhäistä!
KUVAELMA.
Osa suurkirkon sisustaa. Olavi ja Gerdt vanginvaatteissa,
häpeäpenkissä oven suussa. Urut soivat. Kellot kaikuvat.
Jumalanpalvelus on lopussa ja kansa poistuu kirkosta.
Suntio vaimoineen seisoo hiukan syrjässä, etualalla.
SUNTIO. Lauri kansleri sai armon, hän, muttei mestari Olavi!
VAIMO. Kansleri on aina ollut rauhan mies, joka ei ole pitänyt melua itsestään, ja minä en voi ymmärtää kuinka hän oli voinut sotkeutua tuommoisiin hirmuisiin asioihin.