LAURENTIUS. Tahdon sanoa sinulle että puolestani luulen samaa ja siitä syystä valmistan sinua uuteen elämään tässä maailmassa.
OLAVI. Minä saan siis elää.
LAURENTIUS. Jos tunnustat että entisyytesi oli hairahdus, jos peruutat sanasi kuninkaasta saat!
OLAVI. Miten voin tehdä sen? Sehän olisi kuolema!
LAURENTIUS. Tehtäväni oli sanoa tämä sinulle! Ratkaise nyt itse!
OLAVI. Vakaumuksesta ei hierota kauppaa.
LAURENTIUS. Myös hairahdus voi tulla vakaumukseksi. Jätän sinut ajattelemaan asiaa. (Menee).
GERDT. Meidän viljamme ei ollut vielä tuleentunut. Tarvitaan paljon lunta jos mieli syyskylvöjen onnistua, niin, kuluu vuosisatoja, ennenkuin nähdään edes ensi oras! Salaliittolaiset on vangittu, sanotaan, ja pidetään kiitosrukouksia; mutta he erehtyvät; salaliittolaisia liikkuu täällä ympärillämme, kuninkaankin huoneissa, kirkoissa ja julkisella torilla, mutta ne eivät uskalla, mitä me uskalsimme, mutta heidänkin aikansa tulee. Jää hyvästi, Olavi, sinun tulee jäädä elämään, sinä olet nuori; minä kuolen mielelläni; jokaisen uuden marttyyrin nimi muuttuu sotahuudoksi jälkeentuleville. Älä koskaan usko että ihmissydän voi leimuta valheesta; älä koskaan epäile sitä liikutusta, joka järkyttää sieluasi, milloin näet syyttömän kärsivän henkistä tai ruumiillista sortoa; vaikka koko maailma huutakoon että olet väärässä, usko enemmän omaa sydäntäsi, jos sinulla on, tarpeeksi rohkeutta. Sinä päivänä, jona kiellät oman itsesi, olet kuollut, ja ikuinen kadotus on oleva armo sille, joka on rikkonut pyhää Henkeä vastaan!
OLAVI. Sinä puhut niin varmasti minun vapauttamisestani.
GERDT. Porvaristo on tarjonnut 500 tukaattia sinun hengestäsi. Kun Birgittan pyhimykseksi julistaminen maksoi vain 2,000, riittänee 500 sinun julistamiseesi syyttömäksi. Kuningas ei uskalla viedä henkeäsi!