KUSTAA. Eikö muuta!
BRASK. Teidän armonne ei tienne, miten nuo hullut ovat raivonneet Saksassa. Me ehdottaisimme että teidän armonne itse palaisi sotavoimineen Tukholmaan!
KUSTAA. Sen asian päätän minä miten hyväksi näen!
BRASK. Mutta kansalaissota!
KUSTAA. Se on minun asiani! Olavi, minä nimitän sinut Tukholman raatihuoneen kirjuriksi. Sinä matkustat heti sinne. Puhu kansalle! Minä luotan sinuun!
BRASK. Isänmaan edun nimessä pyydän teidän armoanne ajattelemaan miten mieletöntä on puhua mielettömille!
KUSTAA. Henkiä ei kukisteta miekalla. Ajatelkaa sitä, hyvät piispat!
BRASK. Kirkko ei milloinkaan — — —
KUSTAA. Eikä avaimillakaan sitä tehdä! Mene kanslerini luo, niin saat valtakirjan!
BRASK. Kanonikus odottakoon hetken!