KUSTAA. Oh, sinne on matkaa! En uskalla sitä ajatella vielä. — Anna heidän saarnata, ei haittaa, jos untelot kuulevatkin uuden sanan, vaikka se on mieletönkin; mutta väkivaltaisuuksia ei saa tapahtua; silloin puuttuu miekka leikkiin. Jää hyvästi, Olavi! (Menee.)
OLAVI. Keisari ei tahdo olla paavin ystävä! (Lukiolaiset, jotka tähän saakka ovat pysytelleet eräässä lehtokujassa taka-alalla, astuvat esiin.)
1 LUKIOLAINEN. Jatkammeko nyt leikkiä, mestari Olavi?
OLAVI. Leikkiminen on nyt lopussa, lapset.
1 LUKIOLAINEN. Aiotteko jättää meidät, mestari Olavi?
OLAVI. Aion ja luultavasti iäksi!
1 LUKIOLAINEN. Viipykää sentään yli helluntain, että saamme näytellä komediamme!
2 LUKIOLAINEN. Ja minä saan olla enkeli Gabrielina!
1 LUKIOLAINEN. Teettehän niin, mestari Olavi. Te olitte ainoa, joka kohtelitte meitä ystävällisesti ja vapautitte meidät noista kauheista paastoista!
2 LUKIOLAINEN. Ah, mestari Olavi, älkää lähtekö pois!