MÅNS. En todellakaan tiedä muuta — — — kuin — — koska kerran hänen korkea-arvoisuutensa piispa Brask —
KUSTAA. Nyt on kysymys mestari Olavista! Te voitte lykätä tutkimuksen. Tehkää hyvin ja jättäkää meidät nyt. (Piispat menevät.)
KUSTAA. Tahdotko ruveta minun miehekseni?
OLAVI. Teidän armonne kirjuriksi?
KUSTAA. Ei! Sinusta on tuleva minun oikea käteni, sillä ehdolla että vasen ei toistaiseksi tiedä mitä oikea tekee. Matkusta Tukholmaan!
OLAVI. Kapituli vaatii minut takaisin ja julistaa pannaan.
KUSTAA. Ennenkuin he niin pitkälle ehtivät, voit sinä syyttää minua.
Mutta siihen saakka saat selviytyä omin-päin miten parhaiten voit!
OLAVI. Mitä teidän armonne haluaa minulta?
KUSTAA. Sinun on puhuttava noille Tukholman haaveilijoille.
OLAVI. Ja sitten?