LAURENTIUS (vetää hänet mukanaan).
ESIRIPPU.
TOINEN NÄYTÖS.
Tukholmassa.
Kapakka suurkirkon muurissa. Perällä myymäpöytä oluttuoppeineen y.m. Myymäpöydästä oikealle toinen pöytä, jonka takaa näkyy rautaovi. Pöydän ääressä istuu kaksi valepukuista munkkia (Martti ja Niilo) juoden olutta. Muiden pöytien ääressä saksalaisia sotamiehiä, talonpoikia, merimiehiä. Oikealla ovi kadulle. Eräällä tynnyrillä istuu soittoniekka viuluineen. Sotamiehet pelaavat noppaa. Kaikki äänekkäitä, humalassa. Hans Windrank, eräs smoolantilainen, muuan saksalainen porvari ja muuan tanskalainen istuvat saman pöydän ääressä.
SAKSALAINEN (tanskalaiselle). Vai niin, te puolustatte sitä verikoiraa, Kristian-kuningasta!
TANSKALAINEN (hieman murtaen). Hyvä isä! Hän ole sentään ihminen.
SAKSALAINEN. Ei, hän on peto. Verihurtta! Kurja ja kavala tanskalainen!
TANSKALAINEN. Tuhat tulimmaista! Te puhutte verestä! Muistatteko vielä Kepplingin murhaa! Kun saksalaiset — —
WINDRANK. Kuulkaapas hyvät herrat! Eletään sovinnossa ja pidetään hauskaa, niin minä kerron teille Amerikan maasta!