SAKSALAINEN. Eihän toki?
SMOOLANTILAINEN. Hohoi, minä tiedän, vielä muutakin. Hän kuuluu kohtapuolin vievän meiltä munkit ja papit toimittaakseen aatelit niskoillemme.
TANSKALALAINEN. Aatelit?
SMOOLANTILAINEN. Niinpä niin! Olisipa se Kristian-kuningas voinut leikata vähän lähemmältä; Jumala häntä siunatkoon!
WINDRANK. Hitto, onko kuningas sitä maata! Luulin että hän piteli aatelia niskapiipelistä.
SMOOLANTILAINEN. Hänkö? Hän antaa heille oikeuden kaataa tammia minun tiluksiltani jos minulla enää olisi tammia tahi tiluksia, sillä nähkääs, minullakin on kerran ollut maakappale, mutta sitten tuli muuan herra ja tiesi että minun äidinisänäitini oli saanut sen lainaksi hänen isänäidinisältään, ja niin se oli minulta mennyttä.
SAKSALAINEN. Voiko kuningas olla sitä maata? Sitä en olisi uskonut.
SMOOLANTILAINEN. Eipähän vaan! Aatelispojat juoksentelevat pyssyineen meidän metsissämme ja ammuskelevat kauriita ihan kurillaan, mutta toista olisi jos me talonpojat nälinkuoliaina panisimme paistiksi yhden ainoankaan — silloin pelastuisimme kyllä nälkäkuolemasta — he kun hirttäisivät meidät — ei tammeen, taivas varjelkoon, sehän olisi häpeäksi kuninkaalliselle puulle — ei, mutta honkaan! Nähkääs honkapuu se ei ole syntynyt kruunupäänä, ja sentähden se ei ole kuninkaallinen… ja sen tähden lauletaan laulussa:
"Ja talonpojat ne hirtettiin
Ylös honkien latvuksiin —"
Siinä ei sanota "kruunu" — kuten kuulette.