SAKSALAINEN. Vahinko hurskasta sielua!
(Ovi kiskaistaan auki, jolloin pöytä, jonka ääressä Martti ja Niilo istuvat, kaatuu kumoon tuoppineen päivineen. Muuan nainen, mustassa ja punaisessa hameessa, pää peitettynä nunnanhuntuun, syöksyy sisään; Gerdt nähdään vilaukselta hänen takanaan oviaukossa, joka pian sulkeutuu.)
PORTTO (katselee hämmentyneenä ympärilleen). Pelastakaa minut! Kansa ottaa minut hengiltä!
MUUAN SAKSALAINEN SOTILAS. Portto nunnankaavussa! Hahahaa!
MARTTI (ristii silmänsä). Portto! Kuka tuo porttoja tähän kunnianarvoiseen seuraan! Isäntä, toimittakaa hänet pois, ellette tahdo vahingoittaa paikan arvoa ja loukata kirkon pyhyyttä.
PORTTO. Eikö kukaan tahdo minua pelastaa? (Isäntä on tarttunut hänen käsivarteensa viedäkseen hänet kadulle.) Älkää jättäkö minua raivostuneen kansan käsiin! Minä aioin hiipiä Herran huoneeseen saadakseni murusen hänen armostaan, minä tahdoin alottaa uutta elämää — mutta munkit ajoivat minut tieheni ja usuttivat kansajoukon kimppuuni; silloin pelasti isä Gerdt minut tänne!
MARTTI. Oletteko kuulleet? Hän on häväissyt Herran pyhäkön! Hän koettaa verhota häpeänsä hameen pyhyyden hunnulla!
SAKSALAINEN. Mutta huntu ei riittänyt peitoksi!
MARTTI (tempaisee häneltä kaavun). Pois naamari, ja näytä riettautesi! (Säpsähtää nähdessään naisen kasvot.)
PORTTO. Sinäkö, Martti? Sinä, murhaaja!