SUNTIO (nousee ja tarkastaa patsasta). Kautta sieluni, vähemmästäkin karkaa hiukset pystyyn! Tässä makaa pyhä Nikolaus rikkilyötynä ja uiskennellen oluessa. Ollaan jo pitkällä, kun pyhät vedetään näin lokaan. — Viimeiset ajat lie käsissä; kun tämmöistä tapahtuu kuivassa puussa —
WINDRANK. Märässä, tarkoitatte kai.
SUNTIO. Vaiti, herjaaja! Pyhä Nikolaus on minun suojeluspyhimykseni.
Olen syntynyt hänen päivänään.
WINDRANK. Siitä kai johtuu että herrat pitävät oluesta kumpikin.
SUNTIO. Nykyään on muodissa olla kerettiläinen.
WINDRANK. Niin, se on kuin ilmassa, sillä muuten olen minä sangen hurskas ihminen. Mutta älkää olko millännekään, niin minä liimautan teille kokoon pyhän Nikolauksen.
SUNTIO (huutaa kirkkoon). Katrii!
WINDRANK. Hiljaa, hiljaa! älkää lemmossa huutako kummituksia esiin!
SUNTIO. Hävetkää! (Menevät.)