OLAVI. "Vyötä siis kupeesi, nouse, ja saarnaa kansalle kaikki mitä minä sinua käsken" — Jumala minua auttakoon! (Polvistuu jakkaralle; keksii paperin siltä. Lukee.) "Älä nouse saarnastuoliin tänään; sinun henkeäsi väijytään!" — Sen on kirjoittanut kiusaaja! (Repii paperin.)
ÄITI (tulee). Sinä kuljet eksyksissä, poikani!
OLAVI. Kenpä tietää.
ÄITI. Minä sen tiedän. Ja äitinäsi ojennan sinulle käteni! Käänny takaisin tieltäsi.
OLAVI. Mihin tahdot johtaa minut?
ÄITI. Jumalanpelkoon ja hyveeseen.
OLAVI. Jos paavin kansliapäätös on hyve ja jumalanpelko, niin on se myöhäistä!
ÄITI. En tarkoita yksin oppiasi vaan myös elämääsi?
OLAVI. Tiedän että tähtäät eiliseen seuralaiseeni, vaan olen liian ylpeä vastaamaan. Se ei myöskään hyödyttäisi.
ÄITI. Oi että minun piti saada tämmöinen palkka niistä uhrauksista, jotka tein jotta sinä pääsisit maailmalle oppimaan.