KRISTIINA. Ilmoita minulle siis mitä taistelu koskee! Tietämättömyys tekee minut onnettomaksi! Näen kammottavan pimeyden edessäni ja häilyviä varjoja; sytytä minulle valo jotta pääsen varmuuteen! Ehkä tunnen nuo haamut.
ÄITI. Sinä olet vapiseva nähdessäsi, keitä ne ovat!
KRISTIINA. Anna minun siis vavista, ennemmin kuin kiusaantua tässä hirveässä rauhassa!
ÄITI. Älä rukoile salamaa pilvistä, se iskee sinut kuoliaaksi.
KRISTIINA. Sinä säikäytät minut. Vaan sano minulle totuus, minun täytyy tietää se, muuten käännyn jonkun toisen puoleen.
ÄITI. Onko sinun päätöksesi luja mennä luostariin?
KRISTIINA. Se oli isäni tahto.
ÄITI. Sinä epäröit!
KRISTIINA (vaikenee).
ÄITI. Sinua pidättää muuan side?