KRISTIINA. Miksi en saa tulla Herran huoneeseen? Sinä salaat minulta jotain!
ÄITI. Mene kotiin, Kristiina.
KRISTIINA. Enkö saa kuulla Olavin saarnaa van? Sehän on Jumalan sanaa, äiti.
ÄITI (vaikenee).
KRISTIINA. Sinä et vastaa! Mitä tämä tietää? Eikö Olavilla ole oikeutta puhua saarnastuolista? Miksi on kansa tuolla ulkona niin salaperäisen näköistä? Supistiin, kun minä kuljin ohi.
ÄITI. Älä kysy minulta! Mene kotiin ja kiitä Jumalaa tietämättömyydestäsi!
KRISTIINA. Olenko minä sitten lapsi, kun ei minulle tohdita sanoa —
ÄITI. Sinun sielusi on vielä puhdas ja sitä ei saa hämmentää! Sinun paikkasi ei ole taistelussa!
KRISTIINA. Taistelussa? Minä aavistin jotain sentapaista!
ÄITI. Niin, täällä käydään taistelua, sentähden vetäydy syrjään. Sinä tiedät mikä on meidän osamme, kun miehet taistelevat!