LAURENTIUS. Minä en syntynyt sotilaaksi; ainoastaan sinun asesepäksesi kelpaan! Jumalan puhdas sana on oleva sinun aseesi ja sinä olet antava sen kansan käteen; sillä nyt on paavin varushuone murrettu auki, ja jokainen, joka ihmisen nimeä kantaa, on itse taisteleva henkensä vapauden puolesta!
OLAVI. Mutta missä ovat viholliset? Minä hehkun taistelunhalusta, vaan en näe ketä vastaan taistelisin!
LAURENTIUS. Sinun ei tarvitse manata niitä esiin, ne ilmestyvät kyllä! Jää hyvästi. Voit alkaa, milloin tahdot! Jumala olkoon auttajasi!
OLAVI. Älä mene, minun täytyy vielä puhua kanssasi!
LAURENTIUS. Tässä tulee etujoukko — varustaudu. (Menee).
(Joukko porvareita, vaimoja ja lapsia kulkee oikealle, kirkon ovea kohti. Pysähtyvät, nostavat hattuaan, tekevät ristinmerkin.)
GERDT KIRJANPAINAJA (puettu porvariksi). Helluntaiaattona ei ole soitettu iltamessuun mikä kumma nyt on?
ERÄS PORVARI. Ja kirkonovi on suljettu! Ehkä on pappi sairastunut.
GERDT. Tahi vielä makuulla!
PORVARI. Mitä te sanotte?