KRISTIINA. Miksi, miksi sanot minulle tämän nyt vasta? — — Mutta sehän onkin valhe! (menee ovelle ja raottaa sitä) Katsos, äiti, miten hän seisoo; puhuuko paha henki noin, onko tuo tuli joka palaa hänen silmissään, helvetin lieska, puhuuko valhe värisevin huulin, voiko pimeys säteillä valoa, etkö näe mikä hohde on hänen päänsä ympäri! Olet väärässä! Minä tunnen sen! En tiedä mitä oppeja hän julistaa, en tiedä mitä hän kieltää, mutta hän on oikeassa. Hän on oikeassa ja Jumala on hänen kanssaan!
ÄITI. Sinä et tunne maailmaa, lapsi, sinä et tunne perkeleen vehkeitä, ole varoillasi (vetää Kristiinan ovelta) Sinä et saa kuunnella häntä, sinun sielusi on heikko, hän on Antikristuksen apostoli!
KRISTIINA. Kuka on Antikristus?
ÄITI. Hän on Luther.
KRISTIINA. Sinä et koskaan ole sanonut kuka Luther on, vaan jos Olavi on hänen apostolinsa, on Luther suuri.
ÄITI. Lutherissa on perkele!
KRISTIINA. Miksi ei minulle sanottu sitä ennen? Nyt en enää usko sitä!
ÄITI. Nyt sinä kuulet sen minun suustani — voi minua, tahdoin pysyttää sinut etäällä maailman pahuudesta, sen tähden pidin sinua tietämättömyydessä…
KRISTIINA. En usko sinua! Päästä minut, minun täytyy nähdä ja kuulla häntä, sillä hän ei puhu niinkuin muut!
ÄITI. Jeesus Vapahtaja! Sinutkin on riivannut saastainen henki!