KRISTIINA (ovella). "Älkäät sitoko sieluja", sanoi hän, kuuletko?
"Te olette vapaat, sillä Jumala on luonut teidät vapaiksi!"
Näetkö miten kansa säikkyy hänen sanojaan, nyt ne nousevat paikoiltaan; kuuluu sorinaa.
"Te ette tahdo vapautta, voi teitä, sillä se on synti Pyhää Henkeä vastaan!"
SUNTIO (tulee). En luule olevan hyväksi että naiset jäävät tänne; kansassa tuntuu levottomuutta. Tämä ei ikinä pääty hyvin mestari Olaville!
ÄITI. Jeesus Maria, mitä te sanotte?
KRISTIINA. Älä pelkää, Jumalan henki on hänen kanssaan!
SUNTIO. Siitä en tiedä, mutta mestari hän on saarnaamaan; niin vanha syntinen kuin olenkin, en voinut olla itkeä tihuttelematta kun istuin ylhäällä urkulehterillä; en ymmärrä mistä kerettiläinen ja Antikristus saa semmoisen sanan voiman! Niin, niin, se Luther, sanon minä! (Huutoa kirkossa). Kas niin, nyt tapahtuu taas jotain kauheata ja kuningaskin kun on poissa.
ÄITI. Lähtekäämme täältä! Jos Jumala on hänen kanssaan ei hänelle mitään voi tapahtua, jos perkele — tapahtukoon sinun tahtosi, Herra, vaan armahda hänet! (Huutoa oven takaa. Menevät).
[Näyttämö on tyhjänä hetken ja Olavin ääni kuuluu entistä voimakkaampana — sen keskeyttävät vain huudot ja kivenheitot.].