OLAVI. Ja uudestikastajat?
GERDT. Vangittu tietysti!
OLAVI. Ja sinä seisot siinä aivan tyynenä.
GERDT. Minä olen vanha nyt, minä olen myös raivonnut kuin sinä, mutta siihen minä väsyin! Rink ja Knipperdollink ovat olleet minun etujoukkojani! Heidän täytyi kaatua, se oli selvää; nyt alkaa minun työni! (Rummutusta kuuluu kadulta.)
OLAVI. Mitä tämä tietää?
GERDT. Kuninkaalliset rummut, jotka pitävät vangeille seuraa matkalla vankilaan! Käy tänne, niin näet!
OLAVI (nousee penkille ja katselee akkunasta). Mitä näenkään; huovit raahaavat keskellään vaimoja ja lapsia.
GERDT. Niinpä niin, he ovat kivittäneet kuninkaan vahtimiehiä — semmoinen ei käy päinsä!
OLAVI. Onko sitten oikein teljetä vankilaan hulluja ja sairaita!
GERDT. Hulluja on kahta lajia: toiset pistetään hulluinhuoneeseen ja parannetaan pillereillä ja kylmillä kylvyillä, toiset — niiltä niistetään pää; se on perinpohjainen parannuskeino, mutta se laji onkin vaarallinen!