OLAVI. Minä menen kuninkaan luo; hän ei voi olla moisten häpeätekojen takana!
GERDT. Varo päätäsi, Olavi!
OLAVI. Varo sinä itseäsi, isä Gerdt!
GERDT. Minulla ei ole hätää; minulla on valtakirja hulluinhuoneeseen!
OLAVI. Minä en voi kestää tätä; minä menen kuninkaan luo, vaikkakin se maksaisi henkeni! (Menee ovea kohti.)
GERDT. Tämä on asia, jota ei kuningas voi ratkaista! Vetoa lakiin.
OLAVI. Kuningas on laki!
GERDT. Sen pahempi!… Jos hevonen tuntisi voimansa, ei se varmaankaan olisi niin hullu, että suostuisi aisoihin, kuten nyt — kun se joskus viisastuu ja juoksee tiehensä sortajaltaan — silloin sanotaan sitä hulluksi… Jumala valistakoon näiden poloisten järkeä!