AATELISMIES. Niin olen kuullut sanottavan. Roskaväki metelöitsee, kuten tavallista, milloin kuningas kääntää selkänsä. Ja nuo typerät papit sitten! Anteeksi, mutta tehän olette vapaahenkinen, herra sekretarius!
OLAVI. En ymmärrä teitä!
AATELISMIES. Älkää huoliko peitellä! Katsokaa, minä olen saanut kasvatukseni Pariisissa; Frans ensimäinen, oh Saint-Sauveur — se mies menee pitkälle. Tiedättekö mitä hän lausui minulle, kun meillä oli muuan bal masqué, tässä äskettäin karnevaaliaikana!
OLAVI (vaiti).
AATELISMIES. "Monsieur", hän sanoi, "la religion est morte, est morte", niin hän sanoi; mutta se ei estä häntä menemästä messuun!
OLAVI. Vai niin!
AATELISMIES. Ja tiedättekö mitä hän vastasi, kun kysyin miksi hän käy messussa? — "Poésie! Poésie!" hän sanoi; oi, hän on jumalainen!
OLAVI. Mitä te siihen sanoitte?
AATELISMIES. Teidän majesteettinne, sanoin minä, tietysti ranskaksi, onnellinen se maa, jolla hallitsijanaan on mies, joka niin voi katsoa yli ajan ahtaan piirin että hän näkee ajanhengen vaatimuksen, mutta yhtäkaikki ei tyrkytä nukkuville laumoille korkeampaa maailmankatsomusta, johon kypsyäkseen ne tarvitsisivat vielä vuosisatoja! Eikö se ollut hyvin sanottu?
OLAVI. Oli niinkin! Mutta se menettää käännettynä. Tuommoiset asiat on sanottava ranskaksi!