Kolme vuotta oli kulunut maallenoususta, kun Lassi eräänä päivänä läksi pitemmälle matkalle saaren sisäosiin vielä kerran tutkiakseen sen tulevaisuusmahdollisuuksia ja ottaakseen selkoa, tokko se voi sietää sitä runsasta väenlisääntymistä, mikä oli ilmennyt kahtena viime vuotena. Hän oli ottanut pienen kanootin, jossa oli melonut puroa ylöspäin tiheän banaaninlehtikatoksen alla ja edennyt jokusia peninkulmia sisämaahan. Soudusta väsyneenä hän nousi veneestään ja söi kirsikkapuun juurella aamiaisen, jonka jälkeen pani maata.
Monta minuuttia ei hän ollut nukkunut, ennenkuin havahtui kuullessaan rapinaa ylhäältä banaanipuusta, jonka oksien alla hän makasi. Hän tirkisti ylöspäin lehvien välitse ja näki latvassa apinan, kuten arveli, joka oksalla istuen kuori pitkillä kynsillään banaanin hedelmiä ja pisti niitä suuhunsa, joka oli pitkän parran peitossa. Lassi kävi levottomaksi, sillä tässä oli odottamaton kilpailija, joka, jos sillä oli seuraa, kuten luultavaa oli, saattoi tehdä heille paljon hallaa. Hän päätti houkutella apinan luokseen ja joko vangita sen tai tappaa sen kivellä. Hän meni ja haki suurimman ja kellanpunaisimman melonin minkä saattoi löytää, ja tämä toisessa ja kivi toisessa kädessä hän läheni puuta, jonka latvassa apina istui.
Ensin hän rupesi maiskuttamaan kieltään: apina kuuli sen ja nakkasi
Lassia banaanilla päähän.
— Ko-ko, jatkoi Lassi näyttäen melonia.
Mutta apina ei vastannut, vaan puikahti vielä ylemmäksi latvaan, joka sen painosta taipui kaareksi.
— Ko-ko, pojuseni, houkutteli Lassi. — Tule tänne, saat hyvää.
Mutta Ko-ko ei tullut, vaan käännähti äkkiä ja tekaisi hävyttömän tempun, niin ettei Lassi ehtinyt alta pois, vaan kiljahti raivosta kiehuen:
— Tuhannen perkelettä! Tuhannen perkelettä!
Tämän kuultuaan Ko-ko istahti oksalle ja näytti tulevan syvästi liikutetuksi. Hän hieroi nenäänsä puunkuorta vasten, ja kyyneleet tippuivat hänen partaansa. Lassi kuuli hänen huokaavan, mutta pysytteli vielä kohtalaisen loitolla.
— Kuuletko, saakelin halvattu, etkö laittau alas maistamaan meloniani, saakelin halvattu!