— Kuka perhana siellä sitten ei voi pysyä alallaan?
Kysymys jäi vastauksetta, ja ammatinvanhin jatkoi:
— Maailmassa kaikki kaipaa suojelusta. Lasta suojellaan kapalovöillä, jottei se tulisi vinoksi, naista suojaa mies, porvaria soturi ja soturia kuningas. Kuinka ei siis kannunvalajan ammattiakin suojeltaisi? Lähinnä syömistä on juominen kieltämättä tärkein niistä toiminnoista, jotka ihmisen elämää ylläpitävät. Jo Aatami ymmärsi juoda vettä, Noak astui askeleen eteenpäin ja joi viiniä; kaikki me olemme juoneet, nuoret ja vanhat, pienet ja suuret, köyhät ja rikkaat. Nyt tahdon kysyä: kuinka me pääsisimme nauttimaan juomisen lahjaa, jollei meillä olisi mistä juoda? Voisimmehan tosin laskeutua mahallemme kuten järjettömät eläimet, mutta sitten emme olisi ihmisiä enää. (Tämä on tärkeimpiä erotuksia ihmisen ja eläimen välillä.) Ne, jotka valmistavat juoma-astioita, eritoten kannuja, jotka ovat täydellisimmät kaikista juoma-astioista, ovat ihmiskunnan todellisia hyväntekijöitä, he kun ovat ihmisen kohottaneet eläinten yläpuolelle. Kannunvalajan ammatti on suuri, ehkäpä suurin kaikista ammateista, ja nyt se tahdotaan vetää lokaan, tahdotaan maahan jaottaa mitä esi-isät ovat rakentaneet, tahdotaan yhdellä kynänpyörähdyksellä tuhota mitä vuosisadat ovat luoneet. Mitä on vastattava moiseen julkeaan hyökkäykseen?
Vaappera penkki vastasi ritinällä ja ratinalla, kuin olisi taitettu kimppu kuivia päreitä, ja koko sällirivi huojui ja nyökytteli päitään kuin varikset lahonneella aidalla.
— Mitä helvetin melua se on? kirkui ammatinvanhin. — Ajakaa pellolle sällit viimeisen edelliseltä penkiltä!
— Emmehän me mitään! huusivat sällit. — Penkki se oli!
Kyttyräselkä pyyhkäisi hiukset otsaltaan molemmilla viattomilla käsillään ja hyssitti hänkin noille häiriötä tuottaville kumppaneilleen.
Paavali mestari käytti tilaisuutta puuttuakseen jälleen puheeseen, mikä ei ollutkaan vaikeata, kun ammatinvanhin oli tyhjentänyt koko vanhojen puheenparsien varastonsa. Hän vastasi ensiksi ammatinvanhimman syytökseen hyökkäyksestä esi-isiä vastaan, kehotti sitten ammattikuntaa häveliäisyyteen, sillä kannunvalajat eivät olleet ensimäisiä ihmiskunnan hyväntekijöitä, koska Aatami joi pivostaan, Noak savimaljasta ja meidän vapahtajamme sienestä. Tinakannu oli myöhäisempi keksintö, joka aikanaan oli työntänyt syrjään ja hävittänyt esi-isäin haarikat, jotka vuorostaan olivat syrjäyttäneet sarven. Kaikki edistys kulki ainoastaan hyökkäyksen ja hävityksen kautta, ja se, joka koki ehkäistä hyökkäystä, asettui niinmuodoin edistyksen esteeksi. Mitä tuohon hyväätekevään suojelukseen tuli, ei hän saattanut yhtyä ammatinvanhimman mielipiteeseen, että sotaväki muka suojeli porvaria. Hän oli pikemmin ollut havaitsevinaan, että soturi varsin tuntuvasti sorti porvaria.
Ammatinvanhin otti vapauden keskeyttää Paavali mestarin ja pyysi häntä olemaan menemättä henkilökohtaisuuksiin.
Sitten ammatinvanhin esitti maalailevan kuvauksen siitä onnellisesta tilasta, missä elinkeinot ja ammatit nykyään olivat, eritoten kannunvalajan ammatti, ja hän vannotti ammattikuntaa olemaan kiinnittämättä huomiota kirkujiin, joita oli kaikkina aikoina ollut ja joiden ainoana tehtävänä oli olla tyytymättömiä. Hän pyysi koko ammattikuntaa nousemaan yhtenä miehenä, nyt kun sen perustuksia järkytettiin ja saastaiset kädet uhkasivat koskea siihen, minkä esi-isät olivat luoneet…