— Sinä olet kunnon mies, mestari, sanoi ammatinvanhin ja kehotti vastustajaansa tyhjentämään kannun.
Juominkeja jatkettiin pontevasti, pakina vilkastui, kynttiläin tuike kävi unisemmaksi ja ilma sakeni. Sitten kannettiin illallinen sisään. Mestarit tarjosivat. Liikkiöt ja suolakalat hupenivat vadeilta yhtä nopeaan kuin olivat tulleetkin. Sitten juotiin neitsyt Maarian malja, suojeluspyhimysten malja, ammattikunnan, ammatinvanhimman ja mestarien maljat. Vanhat läksivät kotia, mutta sällit saivat jäädä siistimään tupaa ja pesemään astioita.
Silloin ilo remahti ilmoille, ja kaikki pohjatilkat koottiin isoon maljaan, joka pantiin keskelle pöytää.
— Bosse puhumaan, Bosse puhumaan! kiljuttiin niin että tupa tärisi.
Bosse eli Boo — se oli kyttyräselkä — nousi ja istuutui ammatinvanhimman tuoliin, missä hänen päänsä tuli käsinojain tasalle. Hän oli aika hutikassa; kasvot paistoivat yhtä ainoata suurta hymyä; hikiset hiussuortuvat olivat liimautuneet otsaan kiinni; suuret hampaat loistivat valkoisina, ja pienet silmät viiruilivat veitikkamaisesti.
— Vaiti, sällipojat! hän alkoi ja kolahutti kainalosauvallansa maljan laitaan, jonka jälkeen hän samalla kädenjatkolla hilasi luokseen suurimman kannun minkä näki.
— Kaikista inhimillisistä tarpeista, lähinnä erästä, jonka nimeä en tohdi mainita näin hienossa seurassa, on epäilemättä puheiden pitäminen omiansa todellisimmin ja parhaiten päästämään ilmoille sisäisen tunteen. Kaikki me olemme puhuneet jonkun kerran elämässämme. Eeva piti puheen, ennenkuin narrasi Aatamin syömään omenan. Saara puhui pitkään ja hyvästi, ennenkuin synnytti Abrahamille pojan, ja pyhä Hieronymus ei olisi ikinä lopettanut, elleivät jalopeurat olisi tulleet ja syöneet häntä suuhunsa. Niin on laita tässä maailmassa! Kaikki me olemme puhuneet, suuret ja pienet, köyhät ja rikkaat…
— Ja kuurot ja mykät… sutkautti Nigels veli, joka kilpaili Bossen kanssa sukkelimman kunniasta.
Bosse irvisti pahasti ja hämmenteli kainalosauvallaan maljan sisällystä. Sitten hän lausui:
— Sokeat näkevät, kuurot kuulevat ja mykät puhuvat, niin sanotaan sanassa, ja jos se ei ole totta, niin onko se minun syyni!