— Sinä myyt kannuja, senkin tuhannen…
— Ihmiset kun ostavat, nähkääs ammatinvanhin!
— Ja laulat herjauslauluja, lurjus!
— Minä laulan ammatin vanhimman myllystä.
— Vielä mitä, ruokottomia sinä lauloit, variksenpelätti. Tännepäin, pormestari ja soturit! Tännepäin!
Pormestari ilmestyi ikkunaan ja älysi tuokiossa ystävänsä tukalan aseman. Hän antoi viittauksen sisällepäin huoneeseen, ja pian näkyi kaupungin rumpali toisessa ikkunassa. Rumpu antoi lyhyen merkin.
— Pysykää nyt lujina! sanoi Bosse sälleille.
Mutta rumpu alkoi päristä, ja silloin joukko ikäänkuin vavahti kauhusta. Se vaikeni ja hajosi kuin pilvi.
— Pysykää lujina, huusi Bosse, nyt sitä kysytään!
Mutta he eivät pysyneet. Väistyivät, väistyivät häpeällisesti. Mutta silloin Bosse suuttui. Hän karkasi pystyyn, nousi pöydälle ja karjui: